Hollywoodin 3D-animaatioelokuvat ovat paperia Miyazakin rinnalla
Edessä oli piinallinen päivä vaateostoksilla. Minua oli jo ruumiinvamman uhalla kielletty käyttämästä sanontaa ”olisin mieluummin hammaslääkärissä, kuin vaateostoksilla”, kun tajusin ostoskeskuksen hienouden – elokuvateatteri.
En voinut paeta hammaslääkäriin, mutta ostoskeskuksessa oli elokuvateatteri. Poikani ihastui Hayao Miyazakin Naapurini Totoro -elokuvaan, ja tiesin että vasteikään eräs toinenkin Miyazakin elokuva Kikin kuriiripalvelu oli teattereissa. Onneksemme se pyöri pääsiäisenä ostoskeskuksesta ja pääsimme satumaiselle matkalle noidan luudalla.
Kikin Kuriiripalvelu on huima elokuva, ei pelkästään sen visuaalisen tunnelman ja yksityiskohtaisuuden vaan tarinan ja optimismin vuoksi. Samaan tapaan kuin Naapurini Totorossa ei tässäkään elokuvassa ole Hollywoodin suurta konfliktia, eikä yhtä voitettavaa pahuutta. Toivuttuani elokuva aiheuttamasta visuaalisesta ähkystä, kirjoitin ylös elokuvan minulle antamia opetuksia:
- Elokuvateatteri ostoskeskuksessa on oluen jälkeen paras keksintö.
- Ei ole olemassa yhtä suurta asiaa, jonka ratkaisemalla kaikki ongelmat selviää.
- Antamalla muille saat itsekin.
- Aina kaikki ei suju. Joskus on parasta keskeyttää työn alla oleva asia, ja tehdä jotain muuta välillä. Lähteä pitkälle kävelylle, päätyä sadan metrin päähän huoltoasemalla, ostamaan rasiallisen salmiakkia ja palata työn touhuun toisella asenteella kuin aikaisemmin. Toinen paikka, jossa minulla tuntuu ajastus luistavan, on suihku.
- On aivan mahtavaa uppoutua satumaailmaan kännyköiden ulottumattomiin, välillä kurkkien omaa poikaa, joka yrittää piiloutua lippiksen taakse jännittävissä lentokohtauksissa.
- Pitää saada äkkiä jälkikasvu innostumaan jo kotiin hankituista DVDeistä Liikkuva linna ja Henkien kätkemä.
