Inventive Design
27.3.2007 Lasse Larvanko

Onko web 2.0 kupla?

Tavoitteet määräävät menestymisen

Puhe web 2.0:sta on saanut monelta karvat pystyyn kellä mistäkin syystä. Luulen tämän johtuvan erilaisista näkemyksistä onnistumisesta.

VTTn raportti Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja on saanut kohtalaisesti näkyvyyttä, ja minua nyppii ei niinkään kyseinen raportti vaan sen saama laajahko näkyvyys, jossa pääsääntöisesti summataan:

Ihmiset eivät halua maksaa palveluista -> sosiaalisen media palvelut ja web 2.0 on kupla.

Ei ihme että web 2.0 potentiaali on jäänyt pahasti jalkoihin suomessa.

Yhdellä verkkopalvelulla on vaikeaa tienata 1,65 miljardia. Harvinaista on myös tienata 10 miljoonaa viidellä hengellä viidessä kuukaudessa. Kovin yleistä ei ole myöskään nousu tuntemattomuudesta niche julkkikseksi.

Tarkoittaako miljardien tienaamisen hankaluus Internetin olevan kupla ja sen mahdollisuudet liioiteltuja? Tuskin. Vaatiiko menestys nopeaa exit-strategiaa ja sen onnistumista?

Menestymisen salaisuus

Olen lukenut oman osani erilaisista yrittäjyysoppaista, ja niiden tärkein oppi minulle on menestymisen määritelmä. Itse määrittelemä tavoite ja onnellisuus määrittävät onnistumisen eikä mikään ulkopuolinen paine.

Onko tekijä joka työskentelee 60 tuntia viikossa rakastamassaan työssä, jossa matkustaa paljon ja tienaa vuodessa omakotitalon verran menestynyt? Entä onko koodari, joka työskentelee leppoisassa ja vastuuttomassa työssä 37,5 tuntia viikossa menestynyt? Entä onko web 2.0sta innostunut suunnittelija, joka nauttii suunnattomasti työstään, mutta haluaa rajoittaa työtään noin 30 viikkotuntiin, mutta käyttää hurjasti vapaa-aikaa uusien asioiden opetteluun menestynyt?

Näistä asioista ulkopuolelta saattaa tulla erilainen kuva menestyksestä, mutta eikö menestyksen mitta tulisi olla subjektiivista?

Kommentit

13 kommenttia artikkelista “Onko web 2.0 kupla?”

Tilaa tämän artikkelin kommentit RSS-syötteenä

  1. PerttuT http://www.projekti55.fi

    Sosiaalisen median palveluissa ongelmana on se, että kenttä ei oikeasti ole niin iso kuin kuvitellaan. Erilaisia MySpaceja voi olla vaikka miljoona, mutta niistä todennäköisesti vain 1-3 tekee todella rahaa. Jopa IRC-gallerialla on vaikeuksia keksiä ansaintamalleja vaikka kävijöitä tunkee ikkunoista ja ovista. Erotuksena Web 1.0:aan sanoisin kuitenkin, että nyt tekijät ovat eri tavalla jalat maassa. Tiedetään, että jos sivustolla on 10 000 kävijää viikossa, niin niistä kävijöistä korkeintaan 2000 on jollain tavalla kiinnostunut palvelusta ja potentiaalisten maksavien asiakkaiden lukumäärä liikkuu 100-300 välillä. Jos taas yhden kävijän kipukynnys on 5 euroa kuukaudessa, niin kassavirtaa ei kuussa saada kuin yhden koodarin palkan verran. Mainosrahoitteisuus taas on monelle palvelulle vain välttämätön paha (Google poislukien), josta ei itsekään uskota tulevan pitkän tähtäimen menestysstrategiaa. Sijoittajat vaan eivät tunnu olevan yhtä jalat maassa. Täten tuollainen uutisointi on minusta tarpeellista. Sosiaalinen media, yhteisöpalvelut ym. moninpelit ovat hyvin vaikea bisnes – eivät huono bisnes, mutta kovin vaikea.

    Menestys on subjektiivista, olen samaa mieltä. Talousuutisoinnissa voitaisiin ehdottomasti panostaa enemmän uutisointiin hyvästä bisneksestä, ei pelkästään isosta bisneksestä. Netti on oikeasti huono kohde talousuutisille, koska netti ei kovin luontaisesti tuota isoja hittejä. Netti tuottaa paljon pieniä hittejä (pitkä häntä efekti ym ovat hyviä todisteita).

    Nettiuutisoinnissa pitäisi näkyä sellaisia pk-yrityksiä, jotka vääntävät aamusta iltaan omaa juttuaan ilman lehdistötiedotteita ja pressikonferensseja. Tällaisille firmoille netti tarjoaa valtavasti työvälineitä ja mahdollisuuksia kilpailla isompiensa kanssa.

    Itse asiassa on jossain määrin juuri isojen pörssiyhtiöiden intressissä, että nettibisnes saadaan näyttämään jotenkin kuplalta tai riskaabelilta.

  2. Lasse Larvanko http://www.inventive.fi

    Mielestäni tässä “se, että kenttä ei oikeasti ole niin iso kuin kuvitellaan. Erilaisia MySpaceja voi olla vaikka miljoona, mutta niistä todennäköisesti vain 1-3 tekee todella rahaa”.

    Todella tekee rahaa on taas sitä sensaatiohakuista menestystä. Jos liikevaihto on riittävä kattamaan kaikki kulut ja fikkaan jää 25% liikevaihdosta on yritys erinomaisen kannattava.

    Minulle suurinta ja riskittömintä potentiaalia Internet ja web 2.0 tarjoa pienille organisaatioille, jotka voivat tehdä pienellä avustuksella verkkomarkkinoinnin omin voimin ja saada siitä kuluihin ja riskeihin nähden suunnattoman palautuksen.

    Suurissa organisaatioissa harvoin uskalletaan riskeerata riittävästi saatika ollaan liikkeellä riittävän kevyellä organisaatiolla. Samoin tavoitteet ovat usein huomattavasti haastavampia kuin pienissä organisaatioissa.

    Onpa tämä kommenttilaatikko pieni yhtään pidempiin kommentteihin. Suurennan sitä.

  3. PerttuT http://www.projekti55.fi

    Olen kyllä samaa mieltä tuon ajatuksen kanssa, että kaikkien palveluiden ei tarvitse yrittää kaapata miljoonia asiakkaita kerralla. Toki MySpace ym kategoriaan mahtuu sitten varmaan pari tusinaa niche-peluria, jotka voivat olla hyvin kannattavia liikeyrityksiä. Sosiaalisen median palveluiden kohdalla jokaisella näistäkin vain pitää olla merkittävän kokoinen yleisö, tai sitten todella erikoinen kohderyhmä.

    Lisäksi väittäisin, että firman tavoitteena pitää aina olla iso kala, koska muuten se pienikin jää saamatta.

  4. Arttu http://nettibisnes.info/

    Monet web 2.0 -palveluiden kehittäjät ovat omaksuneet ainakin jossakin määrin avoimen koodin ideologiaa. Tämä tarkoittaa, että he pyrkivät tekemään ensi sijassa hienoja juttuja, eivät rikastumaan. “Raha tulee jos on tullakseen,” kulkee ajatus.

    Mitä he saavat?

    - mainetta ja vertaisten arvostusta
    - kokemusta vaativampiin projekteihin
    - näyttöjä työnantajille tai asiakkaille
    - työn iloa
    - jos hyvin käy, niin mukavasti rahaa (vaikka myymällä saitti)

    Kohtuullisen menestyväänkin verkkopalveluun voi riittää vuokrapalvelin, joka kustantaa ehkä 130 euroa kuukaudessa. Jos nämä kulut saadaan katettua mainostuloilla (tai vaikka ei saataisikaan), kehittäjät voivat olla aivan tyytyväisiä. Etenkin jos heidän ei tarvitse kiskoa palvelusta elantoaan, koska he ovat esimerkiksi opiskelijoita tai palkkatyössä.

    Monille hyvin suosittuille englanninkielisille verkkopalveluille riittää esimerkiksi 4 palvelinta. Mulla pyörii 4 palvelinta kotona rappusten alla.

    Mikä on pointti? Se että VTT:n raportti sulkee silmänsä siltä todellisuudelta jossa me elämme. Eikä vain “menestymisen” suhteen.

    YouTube ja MySpace ovat poikkeuksia vaatimiltaan resursseilta. Jos ei käsitellä ääntä tai videota, niin isoja sijoituksia ei tarvita.

    En ole menossa konkkaan vaikka mun ja kehittäjäkaverin palvelimet eivät maksa itseään takaisin vielä kuukausiin. Silti me kehitämme 2.0 -palveluita vielä pitkään. Lopulta sitten nähdään tuleeko rahaa vai ei. Mitään ei kaduta vaan virheistä opitaan uutta varten.

    Kestävää ja tuottoisaa bisnestä tavoitellaan, mutta tyydytään myös vähempään. En usko, että olemme täysin yksin näissä ajatuksissamme.

    ***

    Perttu, mainokset ovat lisäpalveluiden ohella mielestäni parhaita sosiaalisen median liiketoimintamalleja. Niiden suhteen tulemme näkemään vielä kaikenlaista uutta, etenkin kohdistuksen suhteen. Mainosten kohdistuksen vuoksi personoitu haku on hakukoneyhtiöille niin iso juttu, että Googlekin alkoi vastikään piilottelemaan tietoa että se on käytössä.

    Tietääkö muuten joku miten hyvin IRC-gallerian ihkusälä käy kaupaksi?

  5. Lasse Larvanko http://www.inventive.fi

    Arttu on selkeästi sisäistänyt yhden web 2.0n hienouden. Netissä kaikki kilpailevat kaikkien kanssa, ja neljällä palvelimella portaiden alla voi nousta maailmanmaineeseen tai sitten ei.

    Web 2.0 on mahdollistanut maailmanlaajuisen yleisön tavoittelun viikkorahakustannuksilla. Pienillä kuluilla epäonnistumiset eivät ole katastrofaalisia.

    Itse pidän mainontaa myös mainiona tulomallina halpojen kustannusten projekteissa, mutta siitäkin lisää myöhemmin.

  6. Arttu http://nettibisnes.info/

    Tarkentaisin vielä että mitään isoa ei ehkä kannata pyörittää kotoa käsin, edes 10/10 tai 100/100 Mbs:n laajakaistalla. Toimintavarmuus on kuitenkin sen verran parempi palvelinhotellissa, jossa on moninkertaisesti varmistetut yhteydet ja varavirtasysteemit.

    Toisaalta esimerkiksi MuslimSpacen palvelimet taitavat sijaita Espoolaisessa asunnossa. Ehkä kaverilla on parempi operaattori?

  7. PerttuT http://www.projekti55.fi

    Ehdottomasti hyvä tarkennus. Jos ei palvelinfarmarina oleminen ole vapaa-ajan harrastus, niin en lähtisi minäkään muita kuin kehityspalvelimia kotona pyörittelemään.

    Myönnetään, että mainosrahoitteisuus on ihan relevantti bisnesmalli. Sivun laitaan liimattavien laatikoiden rikkaaksi-tekevästä-vaikutuksesta en kuitenkaan lähtisi kauheasti toreille huutelemaan. Jos homma tukee oman palvelun liikeideaa, niin mikä ettei. Esim Gmail ja erilaiset palveluiden hakupalvelut ovat hyviä esimerkkejä siitä, että sivunlaitamainoksia jäisi kaipaamaan jos ne lähtisivät pois. Tällainen mainosrahoitteisuus on mielestäni erittäin hyvä täydentävä ansaintamalli tai kustannuksia keventävä ansaintamalli – sitä parempaa mallia odotellessa.

    Lisäksi tietysti on todettava, että mainosrahoitteisen bisnesmallin alaisuuteen kuuluu kaikenlaisia variaatioita. Näistä monia pidän itsekin suorastaan loistavina. Esimerkiksi oma suosikkini StumbleUpon tarjoaa hyvin mielenkiintoisen, käyttäjän kannalta ei-häiritsevän mainostusmallin. Lisäksi peliteollisuus on jo pitkään vouhottanut siitä kuinka tärkeitä oikeat mainokset ovat esimerkiksi aidon kaupunkifiiliksen luomisessa pelimaailmaan, tai vaikka johonkin virtuaalimaailmaan, tyyliin SecondLife. Moninpeleissä on muutenkin paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia käyttää in-game mainoksia – kuten myös sosiaalisissa palveluissa. Erilaiset ei-häiritsevät mainostusmuodot ovat epäilemättä tulossa yhä enemmän Webbiinkin.

    Mutta bannereiden ja AdSensen rahoittamia urheiluautoja en ole vielä Suomessa nähnyt. Kuluja niillä voi kattaa, mutta kuten on hyvin tässä ketjussa todettu – bisneksen tavoite on tehdä voittoa.

  8. Arttu http://nettibisnes.info/

    Suomesta ei tosiaan tule mieleen mainoksilla rikastuneita, tosin kylläkin useita tahoja – myös aivan yksittäisiä henkilöitä jotka saavat niistä elantonsa. Enpä tosin tiedä miten esimerkiksi Afterdawn-sivuston omistajat pärjäilevät.

    Jos unohdetaan web 2.0 -start-upit, niin kyllähän mainokset ovat erinomainen bisnes isojen kävijämäärien sivustoille myös Suomessa, esimerkiksi msn.fi-portaalille ja suomi24:lle.

    Ulkomailta sitten löytyykin AdSensellä rikastuneita. Jo aika kulunut esimerkki on PlentyOfFish-deittailusaitti, jota ylläpitää yksi mies tyttöystävänsä kanssa. AdSense-tulot olivat aikoinaan 10 000 dollaria päivässä, nykyään varmaan enemmän.

  9. Lasse Larvanko http://www.inventive.fi

    Taas on web 2.0 ollut tutkittavana.

    Parteco-projektin osaraportti jossa selvitetään osallistumistalouden ansaintamallit ja suomalaisen sisältötuotantoalan näkemyksiä osallistumistaloudesta ja sosiaalisesta mediasta on ilmestynyt.

    ”Himottaa, mutta pelottaa?”
    Suomalaisen sisältötuotantoalan näkemyksiä osallistumistaloudesta ja sosiaalisesta mediasta.”

    Nopean vilkaisun perusteella tässä on positiivisempaa otetta. Kuitenkin paistaa isojen mediatalojen asenne pakkona muuttua aikojen myötä. Hienompaa web 2.0ssa on tietenkin mahdollisuus muuttaa maailmaa itse, eikä raahautua perässä kun muut ovat tien sinne jo raivanneet.

  10. Oikeita totuuksia » Blog Archive » Menestyksen mitta, osa II http://www.eeroholmila.fi/blog/2007/04/menestyksen-mitta-osa-ii/

    [...] muualla kuin omassa blogissa on keskusteltu menestyksestä (kiitos linkistä, Arttu!). Lasse Larvankon määritelmä on simppelin nätti “tavoitteet määräävät [...]

  11. Juho Tunkelo http://www.juhotunkelo.com

    Sama musta aukko ajattelussa tulee ilmi kotimaisessa web 2.0 -keskustelussa kuin ohjelmistobusineksessä viime vuosikymmenellä: tuotteistaminen on oikeasti tärkeää.

    Jos saitilla on tarkasti määrittynyt, kasvava ja innokas kävijäkunta, mikäpä muu voisi olla liiketoimintamallina kuin mainostaminen?

    Mitäpä jos heille myisi jotain? Jospa suorastaan *kysyisi* heiltä mikä heitä kiinnostaisi, ja kehittäisi heille sillä tiedolla kärsivällisesti portaittain etenevän markkinointitunnelin tuotteineen, jota pitkin heidät voi sitten johdattaa.

    Ei se niin vaikeaa ole.

    Toimii ainakin paremmin kuin yrittää ottaa maksua palvelusta, joka on jo hyvät ajat ollut ilmainen.

  12. Lasse Larvanko http://www.inventive.fi/

    Ilmaisen palvelun muuttaminen maksulliseksi onnistuu harvoin, mutta jotkut daringfireball, ovat siinäkin onnistuneet.

    Muita tapoja hyötyä yleisöstään voi ihmetellä John Chown blogista.

  13. Inventive Design | Kesän keskellä kertausta http://www.inventive.fi/kesan-keskella-kertausta/

    [...] Onko web 2.0 kupla? [...]

Kommentoi

pakollinen

pakollinen, mutta ei tule näkyviin

Voit käyttää seuraavia elementtejä kommenteissa: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

eikö menestyksen mitta tulisi olla subjektiivista?"



Sivun alkuun